Sama kaiku on askelten
Battlefield 3 Beta (Xbox360)
Täysimittaisen pelin täysimittainen arvostelu jää jälleen haaveeksi. Tai no, jos te siitä oikeasti haaveilitte, suosittelen hankkimaan oikeita harrastuksia tai edes parempia huumeita. Mutta koskapa blogini on varsin FPS-painotteinen ja olen aiemmissa arvosteluissani imenyt silmät killissä DICE:n muotovalionännejä, teitä saattaa ehkä kiinnostaa tietää, mitä tuumasin Battlis kolmosen betasta.
Kuten aiempia arvosteluitani lueskelemalla voitte todeta, minulle Battlefield Bad Company 2 edusti nettinykysodan ykkösnyrkkiä - tunnelmallista, taktista ja monipuolista räyhäkkää taistelua, joka pisti CODirintaman sotilaat putsaamaan komppavääpelin matkavessan ikenillään. Erinomaisesti keskitetyt taistelut loivat vähäisistä pelaajamääristä eeppisen oloisia myllyjä ja pillunpipaleiksi räjähtelevä miljöö teki sodasta kouriintuntuvinta koskaan. Niinpä olikin varsin surullista todeta, että kaiken videofiilistelyn ja hypemarinoinnin jälkeen pariin otteeseen tyypattu Battlis kolmosen beta jätti syömmeni suorastaan kryoottiseksi. Kahdesti sitä kokeilin, kahdesti jätin leikin kesken tunnin jälkeen. Ennen kuin fanipojat jysähtävät tuoleiltaan alas aiheuttaen kaikkien aikojen itkutsunamin, koen oikeudekseni puolustautua edes vähäsen.
Ensimmäisenä kehiin iski kummastus: audiovisuaalisesti Bäfä 3 voisi vallan hyvin olla Bad Company 3. Grafiikka on edelleen hyvää ja äänet paukkuvat asianmukaisen terävästi, mutta BFBC2: Vietnamin SOTAVAU-efektistä jäädään kauas. Ilmeisesti beta ei hyödyntänyt kaikkein viimeisintä grafiikkamoottorin päivitystä ja lopputuotteeseen kromia lisätään taatusti, mutta lievältä pettymyksen tunteelta ei voinut välttyä. Melkein olin jo lipsauttaa, että ehkäpä nykykonsolipelien graafinen kehitys olisi tullut tiensä päähän, mutta lyhyt vilkaisu Crysis 2:n suuntaan tyrmää teorian kertaheitolla. Erityisen suureksi kontrastin juuri Crysikseen tekee se, että betan ainoa pelattava kenttä sijoittuu suurkaupungin keskustaan, pilvenpiirtäjien siimekseen. Yhtä asiaa BF3:n graafisessa ilmeessä vihaan aivan erityisellä innolla: elokuva- ja julistepuolella kuoliaaksi raiskattu sini-oranssi-värimaailma tunkee tällä kertaa silmille totaalisen raivostuttavalla intensiteetillä. Pitääkö tässä alkaa hyöriä lipas kädessä kaupungilla jotta saadaan graafikoille vähän isompi paletti?
Noh, grafiikasta nillittäminen sikseen, sillä BF3 näyttää edelleen varsin hyvältä ja nettisodassa karkkikuorrutetta tärkeämpää on grafiikan toimivuus. Suurempi ihmettely juontuu betan kenttävalinnasta, joka viittaa varsin synkkiin syyshetkiin matolaatikkopoikien olohuoneissa. Battlefield 3:n Metro-kentästä nimittäin näkee täysin selvästi, että se on suunniteltu PC-puolen 64 pelaajan, ei konsolien 24 pelaajan ehdoilla. Siirtymät venyvät tarpeettoman pitkiksi ja kontrasti esimerkiksi BFBC 2 Vietnamin tiiviisiin nurmiporamappeihin on häiritsevän suuri. En muutenkaan ymmärrä, minkä helvetin takia konsolit joutuvat edelleen tyytymään kivikautisiin pelaajamääriin ja tekniikkaan, kun dedikoitujen servereiden pyörittäminen onnistuisi konsolipuolellakin. Eikä betassa ole edes ajoneuvoja, mikä on paitsi typerää (mitäpä tuota tärkeintä myyntivalttia suhteessa kilpailijaan framille laittamaan, hurr durr) myös todiste siitä, että kenttä on todellakin suunniteltu pelkälle jalkaväelle - ja PC:lle.
Ainoa merkittävä ero Bad Company 2:een liittyy sotilaan entistä fyysisempään läsnäoloon ruudulla. Viimeinkin taistelukenttäläiset voivat ryömiä (ja vieläpä syöksyä vauhdista), mikä mahdollistaa entistä taktisemman etenemisen - ja antaa vollotuskuorolle uusia biisejä, kuten "Vittu nyt niitä snipuja ei nää enää yhtään" (A-molli) ja "Haistakaa nyt vittu noiden puskien kanssa, täähän on ihan mahotonta". Mallia on haettu selvästi DICE:n aikaisemmasta tekeleestä, Mirror's Edgestä, sillä pintojen yli voi liukua tyylikkäästi ja sotapojan pumppiin ajettu kroppa tekee ruudulla näyttävästi töitä (buddyboostaajat huomio!). Mirror's Edgestä on haettu myös systeemin toimivuus: silloin kun homma toimii, se toimii hienosti, mutta ylimalkaan kontrolleissa on älyttömästi klappia, nykimistä, pykimistä ja liukumavaraa - ei niitä jenkkipoikia sentään öljytä tarvitsisi ennen sotatorven törähdystä.
Ja siinäpä ovat ne tuoreet jutut, mitä pystyn tästä tapauksesta irti tiristämään. Ei siinä, lujasti Battlefield edelleen rymisee eikä mikään ole muuttunut huonompaan suuntaan, mutta sen verran suuresta pettymyksestä on kyse, että Bäfä 3 tipahti muutenkin jo harvalukuiselta "Hankittava täysihintaisena vuonna 2011"-listaltani kertaheitolla. Eroavaisuuksia sarjan edelliseen osaan on niin älyttömän vähän, että en näe yhtään järkevää syytä 70 euron pulittamiseen elämyksestä, josta voisin nauttia heittämällä jo omistamani pelin levyasemaan. Harmi, sillä olen odottanut Battlefield kolmosta älyttömän paljon.
Mutta ehkä näin on hyvä. Ehkä "moderni" sotilasräiskintä on saavuttanut saturaatiopisteensä. Modern Warfare 3:n viimeisin traileri esitteli meille entistä enemmän vinkeitä sotaleluja, entistä useampia suurkaupunkeja liekeissä ja entistä vähemmän muita värejä kuin ruskeaa ja harmaata. Battlis 3 näyttää tyytyvän hienovaraiseen viilailuun ja vanhan kierrätykseen eikä tonteilla näy yhtään vakavasti otettavaa haastajaa. Ehkä tämä oli nyt tässä ja FPS-fanit voivat jatkossa tehdä muutakin kuin hakata rautatähtäimiä naamaansa yrittäessään kurmottaa räjähdysten seassa loputtomasti kohti vilisevää ryssätalebaanilaumaa. Ehkä tulevaisuudessa taivaalta sataa mannaa, puroissa lainehtii maito ja karitsat käyvät niityllä Bobby Kotickin kanssa.
Miksi en erityisemmin odota tätä peliä:
Battlefield Bad Company 3.
