Rynkkyrunkkarin mustat muistelmat
Call of Duty: Black Ops (PS3)
12.3.2011
Kuulustelija: Herää! Herää!
Nimmari: Hummani hei, hummani hei, huputiti hummani hei...
Kuulustelija: Herätys!
Nimmari: Missä...missä minä olen? Mistä on kyse? Keitä te olette?
Kuulustelija: Me kysymme kysymykset täällä! Miksi vihaat Call of Dutya?
Nimmari: Ungh...mitä? Arrggh! Lopettakaa, lopettakaa...enhän minä vihaa Call of Dutya...
Kuulustelija: Älä valehtele! Me tiedämme kaiken. Olemme lukeneet arvostelusi. World at War, Call of Duty 3, Modern Warfare, Call of Duty Classic...sinä teurastit ne kaikki!
Nimmari: En kaikkia...minä pidin Modern Warfare kakkosesta. Heh, kakkonen...nnnggggh! Älkää, pyydän! En pitänyt Call of Duty Classicista koska se on niin vanhanaikainen...ja okei, ehkä olin turhan raaka Modern Warfarelle, siinä oli ihan päheitä kohtauksia, etenkin se Pripyatin röllikenttä...mutta olin silloin nuori, aloitteleva peliarvostelija, silloin sattuu ylilyöntejä.
Kuulustelija: Entä Treyarchin pelit? Miksi vihaat Treyarchia niin kovasti?
Nimmari: En minä vihannut Treyarchia, vaikka heidän pelinsä saivatkin minut ejakuloimaan verta...Itse asiassa, kun kuulin heidän tekevän uusinta Call of Dutya, Black Opsia...luin pelitiimin haastattelun ja halusin aidosti heidän menestyvän. He tuntuivat olevan niin ylpeitä työstään, olevan niin tosissaan...he halusivat luoda jotain uutta Call of Dutyyn ja minä todella halusin heidän onnistuvan, koska pelisarja on polkenut paikallaan vuosikaudet.
Kuulustelija: Oletko pelannut Black Opsia? Piditkö siitä?
Nimmari: Noh, onhan siinä...hyvääkin. On virkistävää, että kasvottomat maalitaulut puhuvat vaihtelun vuoksi espanjaa ja vietnamia. Erilaista aseistusta on paljon ja se on miellyttävällä tavalla kuuskytlukulaista, FN FALit ja kaikki. TET-hyökkäyksessä näkyi jopa siviilejä, niitä ei ole aiemmin juuri ollutkaan. Ja sisätiloissa räiskintä pelittää ihan hyvin, ei siinä mitään. Äänet ovat ihan jees. Ja se minigun, se oli hieno! Ja ja...krhm...niin, onhan se lopun viimeinen nyökkäys historiallisiin tapahtumiin melko kekseliäs.
Kuulustelija: Siinäkö kaikki?
Nimmari: Mitä voin sanoa? Kiveksiini menee enemmän piuhoja kuin Terminaattorilla! Mitä te haluatte minun tekevän?
Kuulustelija: Puhuvan totta. Kerro meille, alusta alkaen, mikä Black Opsissa on vikana. Saat puhua täysin vapaasti.
Nimmari: Tissit tissit tissit, Johanna Tukiaisen happoa sylkevät tissit...AARRGNGNGHHH!
Kuulustelija: Puhua täysin vapaasti PELISTÄ.
Nimmari: Hyvä on, hyvä on, minä puhun...Aloitan premissistä. Se on hukattu totaalisesti...aivan järkyttävän homeperseisellä tavalla. Yhdysvaltain pimeät operaatiot, black opsit, olisivat mitä parhain alusta uudenlaiselle Call of Dutylle. Hiljaista, vaivihkaista soluttautumista erilaisissa eksoottisissa kohteissa - vaan vitun posket, sillä perinteisellähän tässä mennään! Jatkuvaa huutamista ja mölyämistä, aseet mylvien suoritettavaa turboahdettua räiskintää, tärisevää ruutua...perkele, kaikki on niin kuin ennenkin! Ne puhuvat aina kaiken muuttamisesta, mutta enemmän tämä muistuttaa änärimäistä kausipäivitystä kuin uutta peliä.
Kuulustelija: Jatka.
Nimmari: Moni on kehunut pelin juonta. Moni on todistettavasti kuolaturpainen vihannes. Tämähän on tasan sama juoni kuin aikaisemmissa moderni-CODeissa - ja jos ihan tarkka olen, myös Bad Company kakkosessa - venäläisillä on salainen ase, blaa blaa blaa, vain amerikkalaiset voivat maailman neitsyyden pelastaa, blaa blaa. Okei, tarina on kerrottu hiukan tavallista mielenkiintoisemmin ja siihen on sisällytetty niin ovela lopputwisti, että sen nähtyään M. Night Shäylämälämämän itkee katkerana hukkaamaansa mahdollisuutta useamman yön. Mutta tuoreita aineksia siinä on saman verran kuin Lidlin salamipitsassa.
Kuka lääkitsemätön ADHD-potilas tämän on ohjannut? Jos aikaisemmat CODit ovat olleet bittimuotoon liuotettua piriä, Black Ops on nenään sniffattua puhdasta adrenaliinikoodia - enkä tarkoita hyvässä mielessä vaan todella keskittymishäiriöisessä mielessä. Tarinassa ei ole minkäänlaisia suvantoja - ja jos sellainen hetki näyttää uhkaavan, jolloin puolet ruudusta ei ole räjähdysten peitossa, leikataan nopsaan seuraavaan rytinään. Onko kellään tullut mieleen, että tällainen TURRUTTAA pelaajan jumalattoman nopeasti? Se tekee olon todella levottomaksi eikä mikään tunnu miltään.
Kuulustelija: Niin...
Nimmari: Ja muutenkin, miksi helvetissä peliin on pitänyt änkeä näin monimutkainen tarina? Olisiko Vietcongin sissejä vastaan sotiminen ollut liian tylsää ilman paikalle HIPeillä tiputettavia spetsnazeja? Eivätkö kylmän sodan konfliktit itsessään olisi riittävän mielenkiintoisia ilman ryssien salajuonta? Tai itse asiassa - NATSIEN salajuonta? Onko treyarchilaisten niskaan langetettu jokin kirous, joka kehittää heille yhdessä yössä ananaksen kokoiset peräpukamat, jos he eivät sisällytä jokaiseen peliinsä natseja?
Itse asiassa Black Ops on pitävä todiste, että Treyarch on täysin kyvytön keksimään mitään todella uutta. Katsotaanpa mitä on mukana aikaisemmista osista...taistelua natseja vastaan lumihangessa, check. Hidastettuja breachauksia, check. Puissa ja nurmikossa lymyäviä aasialaissotilaita, check. Yläilmoista lämpökameralla tiirattua lentokonetoimintaa, check. Talvinen soluttautumistehtävä venäläistukikohtaan, check. Pako räjähtävästä rahtilaivasta, check. Kaikki COD-kliseet ovat mukana eikä niitä olla edes vaivauduttu päivittämään - saatanan laiskat apinat.
Kuulustelija: Krhm, niin...Mutta onhan pelissä sentään paljon vänkiä yksityiskohtia?
Nimmari: Ja vitut on! Vorkutan vankilan taustalla näkyvä jumalaton maanjyrsijä on toki vänkä yksityiskohta, mutta mitä hirven häpyhuulta saksalainen maansiirtokone tekee VENÄLÄISELLÄ VANKILEIRILLÄ muuta kuin posettaa ilman mitään tarkoitusta? Miksi erikoisjoukkojen sotilas ei tiedä, että kevyttä kertasinkoa ei ladata piippu kohti rintaa vaan vetämällä se suoraksi pään yllä, poterolinjan yläpuolella? Miksi Pohjois-Vietnamin armeijan joukoilla on liekinheittimillä varustettuja Kalashnikoveja?
Kuulustelija: Öh, liekinheittimellä var...
Nimmari: Jos ryhmänjohtaja haluaa porukkansa välttävän huomiota kesken soluttautumisen, miksi hän antaa käskyn ENGLANNIKSI keskellä venäläislaumaa? Miksi ammattisotilaat ottavat kaasunaamarit päästään päästyään kymmenen metrin päähän tappavan hermokaasun leviämisalueesta? Miksi Vietnamin puolella taistelee selviä kambodzhalaisia krama-huivit päässään? Miksi MISSÄÄN ei ole mitään tolkkua? Miksi mitään ei ole vaivauduttu tekemään kunnolla? Aivan helvetin sama, kuinka tarkkaan ympäristöt teksturoidaan ja äänitellään autenttiset pyssynpaukkeet - jokainen väärä tuntuva yksityiskohta ampuu immersiota suoraan persereiästä sisään!
Kuulustelija: Tuota noin...krhm. Pitäisiköhän meidän pitää pieni tauko...
Nimmari: EI! Te halusitte vastauksia ja niitä saatte! Pelimekaniikka on sitä samaa eli märkää pierua. Kapeissa putkissa ja sisätiloissa homma toimii jotenkuten sulavasti, mutta heti kun lähdetään isompiin ulkotiloihin, setti karkaa lapasesta kuin tottumalla peukalojarrun käyttäjällä. Montako perkeleen kertaa minun pitää vielä pelata kohtausta, jossa sprinttailen luoteja väistellen suojasta suojaan, harventaen loputtomasti respawnaavaa vihollismassaa? Kenen mielestä se on hauskaa? Häh?
Pelaajan kädestäpitely on viety sille asteelle, että yli puolet peliajasta vain tuijotin passiivisena ruudun tapahtumia. En saanut kävellä itse, en saanut edes kääntää katsettani itse. Ja kun viimein sain tehdä jotain, eli ampua, ei sekään toimi. Tähtäimet ovat epäselviä, kaksikymmentä suuliekkiä välähtelee epileptisesti naaman edessä ja jos ruutu ei ole yltä päältä omassa veressä, se tärisee kuin Michael J. Fox ennen työhaastattelua. Omia ja vihollisia ei meinaa erottaa millään ja täysin överiksi vedetty dynaaminen valaistus piilottaa viholliset taustaan niin hyvin, että koko touhu muuttuu kaoottiseksi säheltämiseksi. Ne pakolliset ajoneuvo-osuudet ovat ihan jees, mutta niitä vaivaa samanlainen pirivieteriys, minkä takia ne muuttuvat huvista hikiseksi pakkotoistoksi.
Lisäksi peliä vaivaa tolkuton tavoitteiden epäselvyys. NVA:n massahyökkäyksessä jenkkitukikohtaan kuolin uudelleen ja uudelleen, koska en meinannut millään keksiä mitä tehdä. Vihollisten harventaminen ei onnistunut, koska niitä spawnasi kehiin jatkuvasti lisää. Ennen vastahyökkäystä minulle kerrottiin, että rinteessä on napalmitynnyreitä, joten yritin ampua niitä. Ei mitään. Sitten hoksasin taistelutoverini potkaisevan tynnyrin juoksuhautaan. Yritin ampua sitä, ei mitään. Oikea ratkaisu oli potkia ITSE tynnyrit juoksuhautoihin sillä aikaa kun poijat ristirunkkaavat poteronpohjalla.
Samanlaisia tilanteita tulee vastaan tuon tuosta - lumivyöryä paetessani hyppäsin alas kaverini perässä ja sain palkinnoksi game overin, koska en pysynyt tiimini mukana. Okei, otetaanpa iisimmin, tuumasin, ja jäin odottamaan käskyä jyrkänteen reunalle. Game over samasta syystä. Kolmannelle kerralla onnistuin, koska ehdin hypätä juuri ja juuri aikarajan, jota ei koskaan kerrottu, sisällä. Raivonkarjunnan määrää ei voi sanoin kuvailla.
Kuulustelija: Eikö...eikö...eikö se sentään näytä nätiltä?
Nimmari: Onhan jonkun mielestä jalaton ruumiskin pantava tapaus. Ei Black Ops mikään susiruma ole, mutta yllättävän hanurista grafiikka on ainakin Pleikka kolmosella. Sahalaitoja on enemmän kuin K-Raudassa, tekstuurit merkittävästi huonommat kuin MW2:ssa ja partikkeliefektit resoluutioltaan säälittävän pieniä, minkä takia ne näyttävät luonnottoman isoilta. Ja raskaamman kaliiperin aseilla vihollisista irtoavat lihanpalaset näyttävät yksinkertaisesti helvetin naurettavilta. Mutta sitten kun pelaat zombimoodia, zombien nupit vain katoavat päälaukauksen sattuessa ilman sen kummempaa mässähdystä - mitä helvettiä?
Ja tietenkin, koska kyseessä on Treyarchin peli, bugeja piisaa. Jos soltun heittää pötkölleen vähänkään ahtaampaan paikkaan, alkaa perinteinen tärinä ja pörinä. Muutaman kerran singahdin hiekkasäkkivalleista ja metallikaiteista läpi alas suoraan vihollisparven keskelle suolistettavaksi. Bonuksena tulee mountatusta kk-pesäkkeestä irtauduttaessa tapahtuva käsittämätön pyörähdys, joka pistää suuntavaiston täysin ulalle. Tietenkin myös perinteinen pelinpysäytyshetki koettiin, kun skripti ei pyörähtänytkään käyntiin. Ja tiedättekö, tämä kaikki ei ole edes pahinta, ei lähellekään?
Kuulustelija: Mitä tarkoitat?
Nimmari: Aiemmat Treyarchin pelit ovat saaneet minut oksentelemaan henkisesti, mutta Black Ops on ensimmäinen fyysisen pahoinvoinnin aiheuttaja. Jo alkupelistä katselin naama mutrussa ruudulla tapahtuvaa salamaleikkausta ja stroboefektejä pohtien, yrittääkö peli aiheuttaa minulle kohtauksen - ja se perkele teki sen. Pentagonissa tallustellessain jatkuvasti tyhjästä iskevät rätisevät äänet ja välkkyvalot laukaisivat migreenikohtauksen. Silmiä särki, oksetti ja päätä vihloi todella ankarasti - pelaaminen piti lopettaa kesken ja painua nukkumaan.
Okei, pelasin pimeässä huoneessa kuulokkeet päässä ja olin suhteellisen väsynyt, mutta se on yleisin tapani pelata. Ja tiedän kyllä, että kyseessä on harvinainen tilanne ja migreenikohtauksien mahdollisuuksista varmasti löytyy varoitus jostain pelimanuaalin uumenista, mutta SILTI. Olen pelannut satoja erilaisia pelejä enkä ole koskaan kokenut mitään vastaavaa - enkä olisi kokenutkaan, ellei peliin olisi väen väkisellä tungettu tuollaisia Saatanan koodaamia audiovisuaalisia kidutushetkiä. Mutta, mutta...ei tämäkään ole vielä pahinta Black Opsissa.
Kuulustelija: Öh...odotas hetki. Meidän pitää...miten niin ei ole pahinta? Mikä voisi olla tuota pahempaa?
Nimmari: Moraalittomuus.
Kuulustelija: Noo, videopelithän nyt ovat videopelejä, niiden moraali on...ei sinun tuollaista kannata miettiä...
Nimmari: Turpa kiinni! Black Ops on läpeensä moraaliton teos. Se ei ota mitään kantaa Yhdysvaltain sotatoimien oikeutukseen, se ei pohdi millään lailla väkivallan oikeutusta, se ei ota kantaa yhtään mihinkään. Se on arvomaailmaltaan läpimätää veripalttua. Se sepittää hyvin kyseenalaisesta kylmästä sodasta amerikkalaisen menestystarinan. Kaikki keinot ovat oikeutettuja, kun on kyse omenapiirakan puolustamisesta. Olisi edes nahkapiirakka kyseessä, niin voisin jotenkuten ymmärtää, mutta kun ei.
Kerronpa esimerkin. Olin pelin edetessä listinyt sadoittain eri kehitysmaalaisia ja nyt meneillään oli jokihyökkäys Laosissa sijaitsevaan NVA:n tukikohtajärjestelmään. Paahdoimme poikain kanssa menemään pitkin Mekongia ja tykitimme TOWeilla ja raskailla konekivääreillä paskaksi KAIKEN mahdollisen asutuksen ja rannalla liikkuvat ihmiset. Kaikki ei-amerikkalainen oli julistettu viholliskohteiksi, joten ei ollut mitään tietoa siitä, oliko bambumajoissa mahdollisesti siviilejä. Samalla mariinit heittivät roisia läppää siitä, miten siistiä on listiä kaikki ilman, että nämä voivat sille yhtään mitään.
Ja sitten yhtäkkiä jostakin läpsähti luoti ja lävisti konekivääriampujamme pään. Peli keskeytyi hetkeksi tragedian äärelle ja protagonisti kertoi, että vainaja oli hyvin nuori ja karski kersantti itki hetken ruumiin äärellä.
MITÄ HELVETTIÄ? MITÄ HELVETTIÄ? MITÄ HELVETTIÄ? Miten kukaan voi oikeasti tehdä tällaista? Kohtauksen yksiselitteinen sanoma oli se, että talonpoikaisarmeijan / siviilien summittainen joukkotappaminen on huulenheiton arvoinen juttu, mutta yhden piirakkapojun menehtyminen jättää arvet sisimpään. Hyi helvetti.
Kuulustelija: Kuule, ei sinun pidä ottaa sitä niin vakavasti, se on vain toimintaleffamaista voimafantasiaa...
Nimmari: Fantasiaa. Fantasiaa. Hyvä on, hyvä on. Se voi olla voimafantasiaa. Mutta tällaisesta fantasiasta nauttivan täytyy nauttia seuraavista hirveyksistä, jotka tehdään omakohtaisesti. Kuristaminen pianolangalla. Kasvojen murskaaminen kivellä. Puukotus niskaan. Todella graafinen kurkun leikkaaminen. Nukkuvan ihmisen kurkun leikkaaminen. Työkalukirveellä lyöminen niskaan. Hukuttaminen. Ja mikä kipeintä, ihmisen kiduttaminen tunkemalla lasinpalasia suuhun ja iskemällä nyrkillä perään.
Kyse ei ole siitä, etteikö tällaisia kohtauksia saisi sisällyttää videopeleihin, mutta Black Opsin kontekstissa näillä hyvin vastenmielisillä väkivallanteoilla ei ole mitään muuta funktiota kuin matalaotsaisten shokkireaktioiden synnyttäminen. Kun peräkkäisinä kohtauksina on edellä kuvattu lasikidutus ja matrixmainen akimboräiskintä Hong Kongissa vetävällä rokkenrollilla ryyditettynä, en voi käsittää tilannetta mitenkään muuten kuin siten, että molemmat kohtaukset ovat pelintekijöistä viihdyttäviä - mikä on pelkästään sairasta. Shokkikohtauksien kontrasti muuhun akuankkailuun, kuten venäläisvankilan vajasta löytyvään miniguniin, on niin häkellyttävän iso, että koko peli tuntuu silkalta pallinaamaiselta eksploitaatiolta.
Ja kun kidutussessioiden, satojen ihmisten ampumisen ja jatkuvan väkivaltaoopperan jälkeen noustaan autereessa kimaltavan laivaston katveeseen ja luodaan silmät tuulessa hulmuavaan tähtilippuun, ei tunnetilaa voi kuvata mitenkään muuten kuin AMERICA, FUCK YEAH!
Kuulustelija: Tuota...tuota...
Nimmari: Niin?
Kuulustelija: Entä...krhm...entä zombimoodi? Moninpeli?
Nimmari: Tarvitseeko minun edes vastata tuohon? Luuletteko, että minua huvitti kajota tähän paskaan hetkeäkään yksinpelikampanjan jälkeen? Moninpeli on epäilemättä sitä samaa kilipäistä paskapaahtoa kuin aiemmatkin COD-moninpelit. Ja jos World at Warin zombimoodi oli aidosti karmiva, Black Opsissa touhusta on tehty steriiliä, vappunenäpäistä campia.
Kuulustelija: Niin...emme...emme oikein tiedä mitä sanoa. Mitä...mitä tuollaiseen voi sanoa?
Nimmari: Älkää minusta huoliko, minä selviän kyllä, vanha veteraani. Muutama tunti Leftis kakkosta enkä enää muistakaan koko kokemusta.
Kuulustelija: Eikö CODille voi tehdä mitään? Eikö tätä helvetinkonetta voi pysäyttää?
Nimmari: Hah! Luuletteko? COD: Black Ops myi 24 tunnissa seitsemän miljoonaa kappaletta. SEITSEMÄN MILJOONAA.
Kuulustelija: Hyvä jumala.
Nimmari: Se rikkoi kaikki myyntiennätykset. Activision ilmoitti sen olevan Pleikka kolmosen myydyin peli. Se on Yhdysvaltojen KAIKKIEN AIKOJEN MYYDYIN PELI 13,7 miljoonalla kappaleella.
Kaikki arvostelijat ylistivät sitä. Jopa Pelitin Honkala, jonka sielu näyttää olevan lopullisesti korruptoitunut, antoi sille 89 pistettä. CODit aivopesevät ihmisiä, ne tekevät jotain...jotain mitä en osaa selittää.
Jos haluatte auttaa, päästäkää minut vapaaksi, antakaa minun kertoa ihmisille kokemastani. Peliblogini on pieni ja lukijajoukkoni harva, mutta vähäinenkin vastarinta on vastarintaa.
Kuulustelija: Se...se lienee vähintä mitä voimme tehdä.
Nimmari: Ei ole. Teillä on varmaankin rauhoittavia?
Kuulustelija: Öh, on, mutta ne on tarkoitettu hevosille.
Nimmari: Aina parempi. Heittäkäähän meikä Äimärautioon.
Miksi tämä peli pitää omistaa:
Druul drööl herp derp hurr durr trööööööö.
