Locoroco 2




Ei peruspeli vaan persupeli


Locoroco 2 (PSP)


Locorocolandia on luonnonkaunis, elämää tulvillaan oleva paratiisi, jossa kaikilla on kivaa eikä kukaan juo viinaa (itse en ymmärrä, miten tuollainen yhdistelmä on mahdollinen). Asukkaat lallattelevat, loikkivat, hölpöttävät ja häsläävät huolettomasti päivät pitkät, eikä mistään ole puutetta - elämä on täydellistä. Idylli saa iskun monikulttuurisuusmoukarista, kun Locorocolandiaan saapuu mustia, rastapäisiä, paksuhuulisia olentoja, jotka pieksävät ja rääkkäävät kantaväestöä sekä paskivat paikat mustilla saasteklimpeillä. Pelaajan tehtävänä on hypätä paikallisen sahuri Hakkaraisen saappaisiin, kiristää kravatti vinoon, siivota mamumörrien jäljet ja potkia turvapaikkashoppailijat takaisin kotiplaneetalleen.



Kuuletteko tuon rymisevän äänen? Siellä suomensisulaiset ja halla-aholaiset ryntäävät puhdasverisenä rintamana pelikauppoihin kaapimaan laarit tyhjiksi PSP-konsoleista ja Locorocoista. Voitte kuulla myös hienoista kuivan feministitoosan nitinää, kun tämän lukemisesta häpyhuulensa merimiessolmuun vetänyt vähemmistövaltuutettu Biaudet pyytää valtakunnansyyttäjää tutkimaan Japan Studion toimintaa ja vihreiden varapuheenjohtajaksi hinkuva itumysliperse-Hannonen vaatii Assembly Summer 2011:n järjestäjiä julkisesti tuomitsemaan rasismin. Huvittavuuteen asti maahanmuuttokriittinen premissi lienee kuitenkin silkkaa sattumaa vailla mitään poliittista agendaa, sillä koska japanialaiset eivät ole panneet Afrikkaa perseeseen viimeistä kolmea vuosisataa, heillä on vähän vaikeuksia hahmottaa sitä, miten mustien vihollisten kurmotuskarkelot voidaan tulkita lännessä (kuten tapauksessa Resident Evil 5).



Locorocot 1 & 2 ovat siitä harvinaisia PSP-pelejä, että ne on täsmäsuunniteltu käsikonsolin ekslusiiveiksi perinteisen "otetaanpas tämä pleikkapeli ja survotaan se jollain konstilla köykkäversioksi PSP:lle"-metodin sijaan. Pelaamiseen tarvitaan oikeastaan vain liipasimia, pelimekaniikka on riittävän simppeliä, grafiikka piirtyy persoonallisena sekä skarppina ja kentät ovat juuri sopivan tiiviitä pikaisiin pelisessioihin. Toinen, yhtä harvinainen elementti liittyy siihen, että Locoroco 2 on aidosti HYVÄ PSP-peli.

Pohjimmiltaan Locoroco 2 on perinteinen 2D-tasoloikka, jossa kerätään roinaa kentistä, tuhotaan vihuja loikkimalla näiden päälle ja ratkaistaan suht simppeleitä pasleja, mutta onneksi Loccis 2:ssa on myös runsaskaisesti omia ideoita. Tavallisen taapertelun sijaan Locorocoa ohjastetaan kallistelemalla ruutua oikealle ja vasemmalle, jolloin timojutilamaisen ruumiinmuodon omaava pallero pyöriskelee etiäppäi fysiikan lakien mukaisesti. Locoroco koostuu useammasta pienemmästä Locosta - jotkin pähkinät vaativat ison massan hyödyntämistä, jotkin taas divida et impera -toimintamallia. Hedelmiä rouhimalla pikku-Locoja saa lisää ja laakeriukot puolestaan mättävät niitä naamaansa. Vaikeustaso on suhteellisen matala, joten Locoroco 2:n peliflow on paitsi tuore, myös miellyttävän lunki.



Omaperäisyyttä löytyy myös miljöön ja tunnelmarekisterin puolelta reiluin kahmaisuin. Locorocolandia on täysin oma maailmansa, josta on hyvin, hyvin vaikea löytää mitään sellaista, jota olisi peleissä jo aiemmin nähty (poislukien Locoroco 1) - ja vielä vaikeampi jotain sellaista, mistä tulisi paha mieli. Locoroco 2 lienee hyväntuulisin koskaan pelaamani peli - värit ovat kirkkaita, pelihahmot symppiksiä ja äänimaailma yhtä positiivisuuden paraatimarssia jatkuvine jollotteluineen ja rallatteluineen. Mitä suuremmaksi Locoroco kasvaa, sitä useampi pikku-Loco osallistuu lauluun - yli kymmenen pallomölliäisen joiku karkaa jo hykerryttävän psykoottiseksi kakofoniaksi. Pelissä saa myös koristella omaa Locokotiaan, mikäli tulppaanisipuleilla pelattava tynkä-Sims tuntuu jostain syystä mielekkäältä ajanvietteeltä.



Käteenvedon...ei kun yhteenvedon aika (aina ensin kirjoitetaan juttu ja vasta SITTEN vedetään käteen, näin mummo opetti)! Locoroco 2 on järkiään mainio paketti ja jos hyllystä löytyy PSP muttei ykkös-Loccista, kympin hintalapulla alelaareista poimittava söpöhyppely on pakkohankinta. Pitkiä sessioita Locoroco 2 ei jaksa viehättää, mutta mikäli kaipaat puolen tunnin piristäviä positiivisuusperäruiskeita tai haluat aivopestä lapsestasi timanginkovan sompunpotkijan, Locoroco 2 hoitaa Homman.

Miksi tämä peli pitää omistaa:

Locoroco 2 on aidosti hyvä PSP:n yksinoikeuspeli. Niin, uskomattomaltahan se kuulostaa, mutta näin se vain on.

1 kommentti:

  1. Locoroco kakkosessa on yksi juttu josta tulee paha mieli. Buibui Fort 3. Hiton vaikea taso ja pakko läpästä jos haluu vikaan bossiin päästä :D Vika bossikin on aika kamala. Melkein lensi PSP seinään näistä. Etkö ole pelannut peliä loppuun?

    VastaaPoista