Quake 4

Järistys alushousuissa

Quake 4 (Xbox360)

Helesvetti, onpa ulkona mainio keli - kesä on täällä ja kohta se on poissa eikä hevosia pidetä enää ulkona laitumella. Ja minä ärkeleen idiootti menin ja lupasin blogiini joka päivä uuden arvostelun! Katsotaanpa, katsotaanpa, nyt täytyy löytää peli, jonka tekijät eivät ansaitse enempää kuin puolivillaisen velttokulliroiskaisun...ah, Quake 4, poutapäiväarvostelijan pelastus!



Syy, miksi nelos-Järistys ei ansaitse nopeaa liukuhihnakäsittelyä kummempaa kohtelua, on se, että Quake 4 on nopeasti liukuhihnalta laatikkoihin heitetty sissijuustoburgeripeli - juuri sellainen kuin Raven Softwarelta on totuttu näkemään. Raven on pelibisneksen Michael Bay: otetaan varma aihe (X-Men, Star Wars, natsit, Star Trek), heitetään se bulkkiaihioon, keksitään jokin kiva erikoisfeature (valomiekka, äärimmäinen verenroiskunta, aikamatkustus) ja ohjataan jengi kassan kautta pihalle. Raven-räiskinnästä ei voi erehtyä: kaikki on periaatteessa tasokkaasti tehty viimeiseen asti, mutta se jokin jää AINA puuttumaan - vaikka Soldier of Fortune 2:n julma väkivalta viritti ääritylyyn räiskintäfiilikseen, itse toiminta oli ankeaa akuankkailua keinotekoisissa laatikkoympäristöissä.

Quake 4 on parillinen Quake, joten se keskittyy sinkohipan sijaan ihmiskunnan strogg-kyborgirotua vastaan käymään sotaan. Kakkos-Kveikissä Thö Tappaja Mies pisti jotain isoa örmyä tauluun ja nyt on jokaisen miehen, jonka leualle mahtuu laskeutumaan A-10 Warthog, aika rientää Maansa avuksi, jotta alieneista voitaisiin lopullisesti tehdä strogganoffia vihulaisten kotiplaneetalle suuntautuvassa iskussa. Luvassa on sitä tavallista paskaa: miehekästä mariinihomohoorahia, lussuja scifitorrakoita ja tylsiä käytäväkomplekseja.



Aluksi Quake 4 maistuu vallan hyvältä: suojiinliimautumisen ja mukarealistisen sotilasräiskintöjen valtakautena perinteinen liimaa-tussari-mahaan-ja-juokse-kuin-suihkukone-pelimekaniikka tuntuu raikkaalta tuulahdukselta. Apuna hääräävät sotilastoverit pistävät vihua tehokkaasti nippuun ja jakavat ilahduttavan runsaasti ensisidettä sekä ammusvöitä. Nikkelin jakaminen tuntuu hauskemmalta, kun se pitää pitkästä aikaa tehdä liikkumalla kuin mielipuoli ja tykittämällä suoraselkäisesti kaikki vastaantuleva hengiltä. Tämä nostalginen kuherruskuukausi kestää noin kolmen kentän verran ja sitten alkaa vituttaa.

Quake 4 voisi varsin hyvin olla Doom 4: The Retard Edition, sillä Doom 3:n pelimoottori ei ole jättänyt Ravenille paljoa liikkumatilaa. Kentät näyttävät tasan samalta kuin Marsin tukikohta, vihollisia ei voi niiden yksityiskohtaisuudesta johtuen olla vastassa kerralla muutamaa enempää ja kyboörmyt eivät reagoi tulitukseen mitenkään. Grafiikka on sitä samaa: kaikki tekstuurit ovat naurettavan muovisia, mutta valon ja varjon leikit näyttävät edelleen pirun hyviltä. Mutta siinä missä Doom 3:n porkkanana oli sentään jollain tasolla ahdistava tunnelma, Quake 4:n tarinalla ja miljööllä ei ole mitään merkitystä - se on nähty niin miljoonasti aiemmin (ja paremmin tehtynä), ettei minkäänlaista innostusta synny.



Syyttävä sormeni osoittaa paitsi läpihöpöä premissiä, myös kenties naurettavimpia räiskintäpelivihollisia koko 2000-luvulla. Metallin ja biomassan strogteskien ristisiitosten pitäisi ilmeisesti olla kuumottavia - hyvä merkki hahmosuunnittelun totaalisesta epäonnistumisesta oli kurkustani ilmoille karannut paskainen nauru, kun ensimmäinen Ilmo Ihmisropotti marssi framille. Tekoälystä puhuminen olisi ylimääräistä kehuskelua: onnistuin ammusten loputtua pinkomaan kokonaisen tunnelikompleksin vihollisten ohi näiden keskittyessä mölisemään siitä, miten ikävästi kikkelin tilalle asennettu kuparisylinteri hieroo nivuset sohjoksi.



Kun viholliset ovat tylsiä eikä muuta tekemistä ole kuin ampua näitä läpionttoja ohmiolleja, Quake 4 käy hyvin nopeasti äärimmäisen monotoniseksi kokemukseksi. Ja siinä vaiheessa kun minua päätettiin piristää päästämällä allekirjoittanut paperimassasta rakennetun paskankuskausvaunun ohjaimiin tykittämään taivaalla sankkoina parvina pöräjäviä alieneiden pikkualuksia, heitin pelin hyllyyn ja tungin varmuuden vuoksi koko hyllyn perseeseeni. Ei tällaisia reliikkejä ihan oikeasti jaksa tahkota, kun maailma on täynnä oikeasti mielenkiintoista ja hyvää pelattavaa.

Quake 4 ei anna yhtään hyvää syytä, miksi siitä pitäisi pitää. Se on, kuten kaikki muutkin Ravenin räiskinnät, äärimmäistä peruspakkopullaa, joka epäilemättä maistuu nektarilta fps-neitsyiden suussa, mutta aiheuttaa muille lähinnä veristä vitutusripulia ja vihaa maailmaa kohtaan.

Siksi lähdenkin nyt juomaan kaljaa. Kalja on ystävä.

Miksi tämä peli pitää omistaa:

Quake 4 on äärimmäisen hyvä tyyppiesimerkki pelikokoelmaan siitä, että Raven Software ei koskaan onnistu julkaisemaan mitään muuta kuin "ihan jees, kaikki kunnossa, ei kiinnosta" -räiskintöjä. Ainoa syy, miksi Q4:n ostoa kannattaa edes harkita, on 360-version mukana tuleva asiallinen porttaus Quake 2:sta (joka on oikeasti paljon, paljon miellyttävämpää tahkottavaa kuin Quake 4).