Sega Rally Championship

Ei nahkapuku purista pallia

Sega Rally Championship (Sega Saturn)

Ah, yhdeksänkymmentäluku. Tuo maaginen aika, NMT-kännyköiden, Onnenpyörän ja Radio Mafian periodi. Aika, jolloin suomalaiset eivät vielä voineet purkaa ahdistustaan internetin keskustelupalstoilla vaan katsoivat rallia päissään. Tuolloin suomalaiset eivät vielä osanneet juuri mitään globaalilla tasolla, joten Tommi Mäkisen kaltaiset pöristelijäamikset kelpasivat mainiosti maailmanjulkkiksiksi ja nuorison esikuviksi. Ralli oli niin suosittua, että junttihuumorin airut Kummeli aloitti ensimmäisen elokuvansa rallikohtauksella (jos päässäsi alkoi soida tuttu biisi otsikon myötä, olet helvetin siisti tyyppi). Ei siis ihme, että lähes jokaisesta Tepskannurkasta ja Sellimpaarista löytyi Sega Rally Championship -arcadekabinetti. Vaikka kolikkopelit ovat valtaosin kadonneet Suomesta, Sega Rallyihin törmää tuon tuosta.



Eikä ihme. Tyypitin Sega Rallyn arcadeversiota viime kesänä ja ärrkele, että se jytisi edelleen. Grafiikka rullasi sulavasti jättiscreeniltä ja force feedback -efektit olivat jämäkät ja autenttiset. Aikanaan Sega Rally edusti ajopelaamisen vallankumousta mallintamalla ensimmäisenä tien pinnoitteiden erilaiset pidot - asfaltti on jäsyä, sora sladittavaa ja muta masentavaa. Nykypelaajalle on olemassa miljuuna parempaa rälläilyvaihtoehtoa (oma suosikkini on kansallisromantiikkaa henkivä Rally Trophy), mutta nostalgiannälkäisten ja pelihistorian kappaleita keräilevien tulee suunnata katse Sega Saturnin puoleen.

Sega Rallyn kotiversio ei tarjoa rattia eikä istuinta, mutta muuten kyse on hiilikopiomaisesta porttauksesta. Autoja on alussa kaksi (yhden saa avatuksi myöhemmin), ratoja kolme (neljäs avattavissa) ja pelimuotoja kolme (mestaruussarja, kelloa vastaan kurvailu ja kaksinpeli). Rassi alle, pär pär hur hur ja tavoitteena ehtiä maaliviivan yli ennen kuin aikalaskuri läsähtää nollille. Ajotuntuma ei millään lailla pärjää arcadeversion ratittelulle, mutta ajokit tottelevat pädiä riittävän hyvin (manuaalivaihteita en edes viitsinyt kokeilla).



Kauneinta, mitä Sega Rallyn audiovisuaalisesta toteutuksesta voi sanoa, on kutsua sitä sympaattiseksi. SR on 3D-kortteja edeltäneen ajan lapsi ja etenkin mutateillä vuoristossa paahtaessa pelaaja ei ole varma, osallistuuko hän erikoiskokeeseen vai kolonoskopiaan. Piirtoetäisyys on lyhyt, pinnoitteet äärimmäisen legoisia ja tekstuurit repeilevät. Radat ovat realismintavoittelussaan hiukan mielikuvituksettomia, mutta niistä löytyy sentään kivoja yksityiskohtia, kuten vesistöistä lentoon pyrähtäviä polygoneja lintuja ja radan yllä surraavia helikoptereita. Ruudunpäivitys on onneksi kolikkopelimäisen sulavaa ja legendaariseen maineeseen noussut Game Over -ruutu hykerryttää - koskaan yhdessäkään toisessa pelissä häviäminen ei ole tuntunut näin juhlavalta.

Paradoksaalista kyllä, tarkka yhdenmukaisuus arcade-esikuvan kanssa nousee myös Sega Rallyn suurimmaksi kompastuskiveksi. Kolikoiden ahmimiseen suunniteltu pelimekaniikka ei tarjoa kovin monipuolista huvia ja koska konsoliversioon ei ole tehty minkäänlaisia ekstroja, alkaa touhu maistua puulta yllättävän äkkiä. Hommasta puuttuu porkkana, sillä parempien kierrosaikojen pärräily ei jaksa pitää otteessaan kauaa.



Nostalgisiin, kaljanhuuruisiin äijäiltoihin (joissa saa puhua vain Tommi Mäkinen -englantia) Sega Rally sopii napakaksi väliaikaviihteeksi, mutta vanhan ralliratsun potku ei piisaa sen pidemmälle. Nostalgianjanoisille lippispäille se on kuitenkin merkittävästi kustannustehokkaampi valinta kuin yli tonnin kustantava kabinetti.

Miksi tämä peli pitää omistaa:
Graafisesta rujoudestaan ja ohuesta sisällöstään huolimatta Saturnin Sega Rally Championship on letkeä pala nostalgista ajopelihistoriaa.