Jurassic Park Builder

Sossusauruspuisto

Jurassic Park Builder (Android / Facebook)

LATAA PELI TÄSTÄ!

Facebook-pelit! Hah! Vieläkö niitä joku pelaa? Miksi helvetissä odottelisin virtuaalisadon kypsymistä ja lähettelisin kavereille elämäkutsuja selaimessa, kun voin nauttia 32-tuumaisesta HD-spektaakkeliviihteestä kaikki aistit täysillä? Älytöntä epäpelaamista, pelaamisen degeneraatiota, kuihtuva oksa pelaamisen yhä monimuotoisempana kukoistavassa puussa…ai tässä saa rakentaa oman dinosauruspuiston? No voi nyt perse. 

Lapsuudestani muistan erityisen elävästi kaksi hienoa asiaa, Jurassic Parkin ja Bullfrogin Theme park -huvipuistomanageroinnin (jossa tosin tein aina helvetilliset tappiot, virtuaalipuistoa kun ei voinut vapauttaa verotuloista muuttamalla se hyväntekeväisyyssäätiöksi). Ei siis ihme, että oman dinopuiston managerointi on meikäläiselle kutakuinkin täydellisin yhdistelmäkonsepti heti cunnilinguksesta saatavan psilosybiinipäihtymyksen jälkeen. Tai olisi, jos se olisi tehty vähän paremmin kuin Jurassic Park Builderissa. 

Päällisin puolin JPB näyttää miltä tahansa käpistelykamppeelta: vedellään tiet Ford Explorereiden kulkea, survotaan saurukset aitauksiin ja tilkitään tyhjät kohdat kultaisilla suihkulähteillä ja ylihintaista muovikrääsää tarjoavilla museoilla sekä känkkylöillä. Grafiikka on miellyttävän pikkutarkkaa ja skarppia - bittikarttagrafiikan päälle tällätyt polygonisaurukset ovat hyvännäköisiä, mitä nyt massayleisöä ja zoofiilejä palveleva, silmien ja päiden suurentamisella tapahtunut söpöstäminen pistää hippasen vituttamaan. Laaja saurusvalikoima pitää sisällään kaikki olennaiset olennot velociraptoreista ankylosauruksiin - plus sitten päälle vielä vedenalaiset kuumotukset ja jääkauden kadonneet (joille molemmille rakennetaan oma puistonsa - pieteettiä sisällöntuotannossa, arvostan). Käyttöliittymä toimii miellyttävän sutjakkaasti ja intuitiivisesti, mitä nyt teiden rakentaminen on mikrosäätämisen vuoksi kutakuinkin yhtä nopeaa kuin Tiehallinnolla. Kaikki perusasiat ovat kunnossa, ei kun maksimoimaan kuumotuskeskuksen hillovirta. 

Pettyneenä jouduin kuitenkin laittamaan Kokoomus-lippikseni takaisin hyllyyn, asennoitumaan vasemmistolaisesti ja treenaamaan että mitenkäs sitä kättä oikein anellessa ojennetaan. Jurassic Park Builderin pelimekaniikan ytimenä kun ei ole mahdollisimman tehokas taloushallinnointi, vaan odottaminen.  Jokainen dinosaurus pukkaa tilille tietyn määrän rahaa riippumatta siitä, miten ne on puistoon sijoitettu eikä prosessiin voi mitenkään vaikuttaa (paitsi levelöimällä sauruksia paremmaksi, missä ei ole helvetinkään järkeä). Mihinkään ei voi vaikuttaa - ei lipun hintoihin, ei puiston siisteyteen, ei työntekijöiden moraaliin. Kaikki vain jököttää paikallaan ja takoo pelaajalle rahaa siihen tahtiin kun pelimekaniikka määrää. Ainoa mitä pelaaja voi odottamisen ohella tehdä, on kosmeettinen puuterointi: jos stegosauruksen vieressä on tarpeeksi kukkahärpäkkeitä, stegosaurus tienaa enemmän (lause, jota en olisi koskaan arvannut kirjoittavani). Siinä se. En ole puiston hallinnoija, olen puiston asiakas jolla on jatkuvasti liian vähän rahaa nähdäkseen juuri ne dinot, jotka haluan nähdä. Pelin sisäiset tehtävät eivät nekään juuri auta asiaa, sillä niiden tavoitteet täyttyvät joka tapauksessa normaalin mikromanageroinnin ohella. 

Miksi peli on tällainen? Koska ihmiset ovat kärsimättömiä ja pelintekijöiden pitää ansaita omat rahansa jollain konstilla. Kun kaikkea joutuu jatkuvasti odottamaan, alkaa sisällä syyhytä ja käsi hamuta sitä nappulaa, jolla voi vaihtaa eurot pelinsisäiseksi leikkivaluutaksi - ja se ei ole muuten halpaa. 2500 leikkidollaria, jolla saa ehkä tunnin tehokasta ja vartoilusta vapaata peliaikaa, kustantaa käsittämättömät 86 euroa - eikä pelimekaniikka silti muutu passiivisesta pönöttämisestä yhtään mihinkään. Okei, onhan pelissä myös huimaavan jännittävä CODE RED, jolloin Isla Nublarille iskee trooppinen myrsky ja dinosauruksia pitää rauhoitella taputtelemalla (ruutua). Jos pelaaja ei ole tarpeeksi nopea, hirmuliskot karkaavat ja edessä on esihistoriallisen massamurhaamisen repivä periodi - no ei, karannut saurus on jäähyllä 15 minuuttia eikä tienaa silloin rahaa. Voi nyt jumalauta. 

Tämän oikealla rahalla runkkaamiseen perustuvan pelimekaniikan takia en ole koskaan pitänyt Facebook-peleistä enkä erityisesti pidä Jurassic Park Builderistakaan. Kyllä minä sitä pelaan, mutta se herättää minussa jatkuvasti negatiivisia tunteita - ahneutta ja kärsimättömyyttä. Sen sijaan, että antaisin aistieni levätä ihmisen innovaatioiden henkiinherättämän kadonneen elämän äärellä, kärttyilen koska saurukseni eivät tee tarpeeksi nopeasti rahaa. Siksi tuntuukin jotenkin sopivalta päättää tämä teksti Ian Malcomin sitaattiin: 

"You stood on the shoulders of geniuses to accomplish something as fast as you could, and before you even knew what you had, you patented it, and packaged it, and slapped it on a plastic lunchbox, and now you're selling it, you wanna sell it."

(Oikeasti toimivaa Jurassic Park -rakentamista haikailevien kannattaa suunnata katseensa Jurassic Park: Operation Genesikseen. Itselläni peliä ei vielä ole, mutta jahka sen kätösiini löydän, kirjoitan jutun kyllä).