After Burner Climax

Jälkihikikliimaksi

After Burner Climax (XBLA)

After Burner Climax on monella tapaa esimerkki pelistä, jollaisia soisi ilmestyvän enemmän. Sen aiheena on äärimilitaristinen superhävittäjillä lentely, mutta patrioottisen öyhöttämisen sijaan luvassa on karkkigrafiikkaa, älyttömiä vihulaismääriä, rokkaavaa taustamuzakkia ja erittäin segamaisia huudahdusääniefektejä (harmi kyllä ei yhtään niin kovaa samplea kuin Sega Rallyn legendaarinen "GAME OVER UU JEEEEAAH!", mutta menköön nyt). Murisevien kodinkonekasamariinien ja ainaisen pessimistisen maailmanlopun äärellä on viihdyttävää, että jollakulla on vanhan liiton ballseja toimittaa äärivakavasta aiheesta (ydinaseuhka) näin hattarankevyt sunnuntailentely - niin kuin ennen vanhaan oli tapana. 

Lisäksi After Burner Climax on harvinaisen lajin edustaja. Se on vanhasta kolikkopelistä (After Burner, 1987) pusailtu uusioversio, joka vihdoinkin vastaa silmäkarkkiosastoltaan ja vauhdiltaan sitä tasoa, jota ohjelmoijaparat yrittivät kasarin lopun peltipurkkitekniikalla ja kahden megahertsin prosessoreilla saada kasaan - aivan kuten 1942: Joint Strike. Saman käsittelyn soisi annettavan sellaisille pelihalliklassikoille kuin Space Harrier ja Star Wars Arcade - sekä aivan erityisesti Jurassic Park: The Lost World -valopyssypräiskyttelylle. 

Pelimekaniikaltaan After Burner Climax on ihailtavan simppeli: lennetään kolmella tömäkällä jenkkihävittäjällä (F/A-18E Super Hornet, F-15E Strike Eagle ja F-14D Super Tomcat) läpi vajaan parinkymmenen hillittömän kauniin kentän ja ammutaan kaikki vastaantuleva vihollisrauta paskaksi konetykeillä ja lukittuvilla ohjuksilla.  Vastaan tulevat vihulaiskoneet eivät onneksi noudata minkään tolkullisen sotilasliittouman rajoituksia, vaan omenapiirakkapoju roivii alas kaikki hienoimmat pöristimet A-10 Warthogeista B-52 Stratofortresseihin. Alla vilisevä maisema on - sikäli kun sitä ehtii tiirata - aivan mielettömän nättiä ja vaihtelee kuolemankurvikanjoneista eeppisen auringonlaskun maalaamaan iltaruskoon. Omia suosikkejani ovat loputtomiin jatkuva öinen kaupungin valomeri ja sateenkaariväen suosikki Innoncent Land. 

Vauhtia on aivan älyttömän paljon ja pari ensimmäistä kertaa menevät puhtaassa pilvienvälisessä kaaoksessa, kun yrittää kohti surajavan tuli- ja alumiinisilpun seasta bongata edes muutaman tolkullisen kohteen. Touhua helpottaa taivaallinen Missile Time, joka hidastaa hektisyyden hetkeksi ja mahdollistaa useamman ilmarosvon lukitsemisen kerralla. Paras konsti hurjan vauhdin ja älyttömien vihulaismäärien hallintaan on kuitenkin Simo Häyhänkin tunnustama metodi nimeltä "harjootus". Koska yksi läpipeluukerta hurahtaa ohi vartissa ja vaihtoehtoisia reittejä on muutama, ei pitkästyminen pääse yllättämään - etenkin kun lähes kaikkea (pelin vauhtia, ohjusten määrää, vihollisten intensiteettiä) on mahdollista säätää pelaamisen myötä avautuvien ex-optioiden myötä. Kuorrutteeksi kun vielä pistellään pikkusälää koneiden erilaisten maalausten ja vaihdettavan taustamusiikin muodossa (After Burner II:n soundtrack löytyy myös!), niin alkaapi olla maistuva luftwohveli lautasella. 

Onhan tämä vähän ohutta ja nopsaa kesähupia, mutta After Burner Climax on kertakaikkisen pieteetillä kasattu hikinen lentosotahurmos. Tekijät itse kehuivat, että vasta nykytekniikan myötä pelisarja oli mahdollista nostaa alkuperäisen vision tasolle, ja paketin viimeistellystä otteesta näkee, että tsäänssistä ei ole hukattu hippuakaan. After Burner Climax on nykyarcadea parhaasta päästä ja tarjoaa pitkäaikaista lyhytikäistä spektaakkelia joko PSN:n tahi XBLA:n kautta imutettuna.