Nimmari Awards 2010

Pelivuosi on jälleen vierähtänyt ja ennen ison pyörän pyörähdystä lienee soveliasta tuumata, mikä tänä vuonna oli erityisen hyvää ja mikä erityisen huonoa. Retrofiilistelyn sijaan keskityn ajankohtaisiin ilmiöihin ja peleihin, jotta sivustoani selaavissa pelifirmoissa tiedetään, kenen on syytä avata samppanjapullo ja kenen rannevaltimo. Itse aion tänä jouluna tehdä molemmat.

Nimmari Peukku-pokaalit



Pieni mutta tärkeä innovaatio
Battlefield Bad Company 2: Frostbite-pelimoottori (PC, Xbox360, PS3)

Vuosien rännipyristelyn jälkeen löysin itseni avomaastosta sprinttaamassa kohti vihollisen pesäkkeitä helikopterin nostattaman pölypilven suojissa. Koukkaamassa imperialistisikojen selustaan kolmen miehen sinkopartiolla. Antamassa tulitukea Blackhawkista maassa etenevälle hyökkäyskärjelle. Tuntemaan kurkussani kauhun puristuksen, kun kurkihirsi alkoi uhkaavasti narahdella ja rysäytti kolmikerroksisen talon viimeisen kk-tuliasemamme niskaan.

Battlefield Bad Company 2 on tunnelmaltaan ihammahottoman hiano nettisotapeli, jonka viehätyksestä suuri kunnia kuuluu sodan kauhut äärimmäisen näyttävästi lavastavalle Frostbite-pelimoottorille. Maisemat ovat kauniita, piirtoetäisyys pitkä ja mikä tärkeintä, maasto ja rakennukset reagoivat realistisesti tulitukseen. BC2:n jälkeen MW2:n adamantium-seinät tuntuvat äärimmäisen keinotekoiselta pelikulissilta. Vuosia tätä odotin, nyt sen sain (okei, FB löytyi jo Bad Company ykkösestä, mutta ei kai sitä kukaan pelannut?).



Vuoden pelikulttuuriteko
Re-maket (XBLA, Steam, PS Store, Wii Shop Channel)

Kerrankin pelikolossi Sonylle voi antaa hyvää palautetta: God of Warien ja Sly Raccoon - toimintaseikkailuiden HD-konversiot on totta kai tehty taalainkuvat silmissä kiiluen, mutta tärkeintä on yleisölle annettu viesti. Vanhoilla peleillä on merkitystä. Viisi vuotta on God of Warin kaltaiselle mätkyttelypelille hillittömän pitkä elinikä - suuntaus, jonka muidenkin pelintekijöiden toivoisi ymmärtävän laajemmassa määrin.

Yhtä tärkeää työtä pelikulttuurin elossapitämiseksi tekevät Live Arcaden, Steamin, PS Storen ja Wii Shop Channelin kaltaiset latauspalvelut, jotka kauppaavat klassikoita pilkkahintaan. Turtles 1989 Arcaden ja Doomin kaltaisten klassikoiden heiluminen latauslistan kärkipään tuntumassa lämmittää vanhan pelimiehen sydäntä.



Vuoden maineenpalautus

Epic Mickey (Wii)

On vaikea kuvitella epäcoolimpaa hahmoa kuin keskiluokkaistunut, lähiöön muuttanut näsäviisas dekkarihiiri, joka hengailee lorttomaisen emäntänsä ja kehitysvammaisen kaverinsa kanssa. Warren Spector teki mahdottomasta mahdollista antamalla animaatiohistorian kuuluisimmalle lässähtäneelle hahmolle puhtaan startin. Spectorin Mikki on uppiniskainen, rasavilli jyrsijä ja Epic Mickey Disney-maailmasta hämmentävällä voimalla tuoreen ja särmikkään pelin esiin kaivava huippuseikkailu (arvostelu tulossa myöhemmin). Tällä hetkellä Spectorin oven takana seisovat surkeana jonona Sonic, Teräsmies ja Charlie Sheen.



Vuoden peli
Red Dead Redemption (PS3, Xbox360)

Vuonna 2010 ilmestyneitä pelejä tulin tahkonneeksi läpi tapani mukaan hyvin vähän, mutta laajemmalla otannallakin päätös olisi todennäköisesti ollut sama. Laiskaa juonta ja narratiivia lukuunottamatta Red Dead Redemption korjasi kaikki GTA:n virheet, tarjosi kasapäin kiinnostavaa tekemistä ja onnistui siinä sivussa olemaan paras lännenpeli ikinä. RDR muodostui tietynlaiseksi ilmiöksi: siitä puhuivat kaikki, sitä pelasivat kaikki. Ja vaikka itse kuinka päätin olla pitämättä GTA-muottiin veistetystä GUN-kopiosta, RDR sai kunnian olla ensimmäinen hiekkalaatikko, jonka kahlasin päästä päähän (GUNissa loppuvastuksen kanssa säätö oli yksinkertaisesti liikaa).



Vuoden ilmiö
Scott Pilgrim

Peliharrastus on lapsuuden jatkamista, mutta harvoin jäärä pääsee kiinni kakaramaisesta innostuksesta peli-ilmiön äärellä. Scott Pilgrim onnistui hämmästyttävällä tavalla tekemään hetkeksi todellista siitä ajasta, jolloin pelaaminen oli puhdasta hauskanpitoa kavereiden kanssa ja elokuva aisteja seinästä seinään viskelevä, juuri itseä varten tehty spektaakkeli.

Scott Pilgrim-peli yhdisti nautittavalla tavalla hilpeää mätkintää, herkullista retrografiikkaa, lukemattomasti peliviittauksia ja yhden kaikkien aikojen parhaista soundtrackeista. Leffa puolestaan oli vaatimattomasti paras pelileffa koskaan, joka antoi popkulttuuritietoiselle keittiöpsykologille kahmalollisen kultaa ja Michael Ceralle jälleen yhden mahdollisuuden esittää itseään.

Nimmarin nyrkki perseessä -pokaalit



Vuoden Hevosenpieksäjä
Force Unleashed 2

Aikanaan rakastin Star Warsia ja olisin murhannut useita kapaloikäisiä saadakseni kauppakassiksi aidon AT-AT -kävelijän. Nyt Tähtien sodasta pitäminen tuntuu samalta kuin yrittäisi kutsua vankilalomalla olevan Hiplaaja-Unton viettämään suvun kesken perhejoulua.

Tähtien sota -fanit tuntuvat olevan niin epätoivoisia, että ovat sankoin joukoin parkkeeranneet naamansa George-sedän paljaan perseen eteen ja makustelevat silmät kiiluen jokaista ulosturahtavaa pierua. Ja kun rusinareiästä kerrankin turahtaa jotain kunnolla, se on valtavalla paineella ilmoille roiskahtava krapulapaskasuihku, joka sotkee huoneen kattoa myöten.

Pelasin Force Unleashed kakkosta puolikkaan demokentän verran ja vakuutuin siitä, etten ikinä halua koskea koko tekeleeseen kaksiteräisellä valosapelillakaan. Tyylikkään alkudemon Vader-murahtelun jälkeen Starkillerini (hyvä JUMALA mikä nimi) silppusi kahdella valomiekalla kohorteittain stormtroopereita, losautteli toista pataljoonaa perseisiin voimasalamalla ja mietti kuumeisesti, jaksaisiko hakea kotimatkalla maitoa vai ei.

FUII (tai FFFUUUU, kuten minä sitä tykkään kutsua) vetää koko fanservicen niin järkyttävällä tavalla överiksi, että pelin julkaisemispäivänä kymmeniä tuhansia finninaamoja on epäilemättä löydetty huoneestaan makaamasta housut räjähtäneinä ja seinät sitkeää seittiä valuen. Pelistä puuttuu ainoastaan piilotettu Hoth Coffee -osio, jossa pelaaja saa jyystää Boba Fett -naamari päässä kultatangoissa pyristelevää prinsessa Leiaa.



Vuoden "Imekää fanit persettä"
Gran Turismo 5:n standard-autot

"Heippa, GT-fanit. Me tässä ollaan tehty tätä peliä nyt viisi vuotta. Joo, me tiedetään, että se on pitkä aika. Me sitä justiin ajateltiinkin tässä että lyhennetään sitä aikaa vähän, että jos tehdään vain 300 autoa kunnolla ja kopsitaan loput niistä vanhoista peleistä. Ihan hirveiltähän ne siellä seassa näyttää, mutta mitä helvetin väliä sillä on, te lortot hankitte tämän kuitenkin. Joo, tiedetään, me oltaisiin voitu tehdä niitä autoja viidessä vuodessa tai niihin edes uudet tekstuurit, mutta tää pilvenpoltto ja altaalla makoilu on paljon kivempaa. Ai ei kelpaa vai? Imekää sitten persettä, kyllä tää kuitenkin listaykköseksi menee."



Vuoden markkinahuorat
Xbox Kinect & Playstation Move

Vielä vuoden alussa me xboxistit ja pleikkapojat saatoimme tuhahdella nynnykonsoleidensa ääressä vatkaaville vajukeille, vaan emmepä enää: taisimme unohtaa, että pelibisnes on ensin bisnestä ja sitten pelejä. Olihan se selvää, etteivät Oi-voimmeko-kopioida-tämänkin-jutun-kilpailijalta-Sony ja Ai-lisää-rahaa-Gatesille-miksipä-ei-Microsoft voineet vastustaa Wiin hirmuiseen myyntijohtoon surauttanutta kasuaaliseireeniä nimeltä Liikeohjaus.

Puolustelut ovat aika vähissä: toki Move toimii napakammin kuin Wiimote, mutta muuten Välkkydildo on idealtaan lähes identtinen Nintendon ohjaimen kanssa. Mikkipoikienkin suut vääntyivät hymystä vitutuksen mutkaan, kun Microsoft pudotti Kinectin laatua suuremman tavoitettavuuden (lue: halvemman hinnan ja isomman myynnin) toivossa.

Kukaan ei edelleenkään osaa vastata tärkeimpään kysymykseen: milloin saamme sellaisen liikeohjauspelin, jonka motion controllit ovat muutakin kuin gimmickinomaista vispaamista ja jonka läpipeluu ei vastaa elämykseltään sitä, että koko leffan ajan täytyy osoittaa kaukosäätimellä ruudulle (tai pahempaa: juosta päähahmojen mukana)?



Vuoden "Emme opi virheistämme ja olemme kuolaavia idiootteja"
Dead Rising 2 (Xbox360, PS3, PC)

Vuonna 2006 ilmestynyt Dead Rising oli zombifanin potentiaalinen unelma, jonka peli-ilon pilasivat totaalisesti nahkeat kontrollit, järjetön vaikeusaste, typerät pelimäiset ratkaisut, kankeat tulitaistelut ja antiikkinen tallennusjärjestelmä.

Vuonna 2010 ilmestynyt Dead Rising 2 puolestaan on zombifanin potentiaalinen unelma, jonka peli-ilon pilaavat totaalisesti nahkeat kontrollit, järjetön vaikeusaste, typerät pelimäiset ratkaisut, kankeat tulitaistelu ja antiikkinen tallennusjärjestelmä.



Vuoden pettymys
Alan Wake (Xbox360)

Alan Waken pokkaama Time-lehden Vuoden peli-palkinto kertoo tasan yhdestä asiasta: Timen toimituksessa kukaan ei pelaa.

Tarinankerronnallisesti Wake on virkistävä tapaus, mutta muuten kyse on tasan yhden kikan sysimustasta hevosesta, joka kykenee juoksemaan vain yhdessä putkessa ja vain öisin (väistellen samalla kohti lentäviä poltergeist-paskahuuseja). Yhdeksän vuoden odotus palkittiin lyhyellä, monomaanisella räiskinnällä, joka kauhulupauksistaan huolimatta ei onnistunut pelottamaan hetkeksikään.

Noh, odotellaan seuraavat kymmenen vuotta, josko Remedy sitten taas tekisi jotain hyvää.