Sota aivokuollutta pelijournalismia vastaan


Minun piti työntyä Halffiksen kakkoseen, mutta toisin kävi. On aika kääntää paskahaupitsin suuaukko suomalaisten pelisivustojen suuntaan. Aloitetaan ottamalla esimerkki HL2:n arvostelusta eräältä nimeltämainitsemattomalta kotimaiselta gamez saitilta:

” Pelihahmot näyttävät ja kuulostavat aidoilta, jotka myös välittävät tunteita ilmeillään. Nämä virtuaaliset näyttelijät tuntuvat aidoilta, kuten pelin ympäristöt muutenkin. Pelissä olemisen tunne on valtava, mikä onkin pitkälti syy pelin loistavuudelle.”

Ilmeisesti arvostelija on pelännyt, että kolmen sekunnin keskittymiskyvyllä varustettu konsoliteini luulee lukevansa Sodan ja Rauhan kirja-arviota, jos sanaa PELI ei tungeta neljää kertaa kolmen virkkeen sisään. Katsokaapa tätä, jumalauta:

” Erilaisia vihollisia ja aseita on tarpeeksi, mutta ei kuitenkaan liikaa, mikä voi olla joillekin pelaajille liian vähän.”

Tarpeeksi, muttei liikaa, mikä voi olla liian vähän? Olen lukenut tuon lauseen kahdeksan kertaa, rouhinut välissä lautasellisen piristeitä enkä vieläkään tajua, mitä helvettiä arvostelija tahtoo sanoa. Tässä veikkaus: ”Olen kirjoitustaidoton idiootti, jolle jonkun pitäisi kertoa, että ajatusvirran oksentaminen pornonkatselun ja isin Bemarilla ajelun välissä ei ole peliarvostelemista”.

Puolustuspuheenvuoroja tällaisen emätinhiivan viljelylle voi toki esittää. Nettiarvostelijat ovat lähtökohtaisesti pelaajia, eivät toimittajia. Nettiarvosteluista tuskin maksetaan kovin häävisti. Ja sitä paitsi, pelaajat ovat pääasiassa melko simppeliä porukkaa, joka haluaa tietää faktat, ei kastella housujaan lyyrisen proosaelämyksen äärellä. Paska-vitun-puhetta, sanon minä.

Kuka tahansa normaaliälyllä varustettu ihminen oppii kirjoittamaan arvosteluita. Siihen ei tarvita Vihannin Vuoden Runohintti –palkintoa tai inspiraation etsimistä saniaisnippu persevaossa erämaassa samoillen (inspiraation puute on sossupetterien tekosyy sille, että mielummin juodaan valkoviiniä puistossa muiden saastaisten pitkätukkien kanssa kuin tehdään töitä). Jos huonolla tai olemattomalla palkalla ei suostu tekemään työtään kunnolla, miksi ylipäätään tehdä koko hommaa? Toimittajakunnan käyttäytyessä kuin pontikkakätkön löytänyt apinalauma, toimituspäällikön/päätoimittajan tehtävä on napata marakatteja raivelista kiinni ja täristää sähköpiiskalla välilihaan niin kauan, että kunnollista jälkeä syntyy. Vanhasen kakkoshallitukseen verrattava nettiarvosteluiden laatutaso kertoo tasan yhdestä asiasta: kirjoittajilla ei ole todellista intohimoa työhönsä. Tärkeää on se, että voi leikkiä parempaa ihmistä ja heruttaa toosaa Pikachuksi pukeutuneilta J-rock-lärsiltä kutsumalla itseään pelitoimittajaksi, ei työn laatu.

Kyllä, arvasitte oikein: tämän avautumisen taustalla on henkilökohtainen vittuuntuminen ja kostonhimo – sen ei pitäisi yllättää, kun allekirjoittajana on mies, joka pohtii edelleen lapsuuden ala-asteensa räjäyttämistä erään kotieläinpuistoon suuntautuneen luokkaretken konfliktitilanteen takia. Olen parin viime viikon aikana yrittänyt markkinoida blogiani useilla suomalaisilla pelisivustoilla, onnistumisskaalan heitellessä akselilla ”Ketään ei kiinnosta” – ”Ylläpito ampuu ketjua niskaan sekunneissa ja kusee suolahappoa jäännösten päälle”. Ensimmäiselle asialle en luonnollisesti voi mitään, mutta jälkimmäisen takia yökasteluni on alkanut uudelleen. Uskon ja ymmärrän, että ilman moderointia palstat tukkeutuisivat ”mä teen niinku kaks 500 merkin PS3-arvosteluu vuodessa tähän mun sikasiistiin blogiin” –apinoiden smegmamainoksista nopeammin kuin varomattoman alaikäisen postilaatikko Ilkka Kanervan alastonkuvista, mutta silti. Minä tarvitsen lukijoita. Ellen saa lukijoita, masennun ja alan taas hakata ihmisiä sattumanvaraisesti lumilapiolla naamaan.

Kaikkein eniten tilanteessa kyrpii se, että tekstejäni deletoivat tahot ovat niitä samoja velttokulleja, jotka tunkevat netin täyteen pelaajia nöyryyttävää ala-asteen ainekirjoitusta. Tilanne on tasan sama kuin se, että suurella rahalla tuotetun, sisällöltään täysin persenöyhtäisen Hollywood-leffan ensi-iltabileissä hakataan jousipampulla puhekyvyttömäksi se kaveri, joka lyhyesti mainitsee indieleffojen olemassaolosta. Ainoa sivusto, jossa minua ei kohdeltu kuin halailupakkomielteistä spitaalipotilasta, oli KonsoliFin.net ja V2.fi (joiden arvostelutekstit ovat samaa jenkkakahvahyytelöä kuin kaikki muutkin) - kiitos siitä.

Pyydänkin nyt teiltä, hyvät lukijat, jeesiä kahdessa seikassa. Ensiksi: alkakaa vaatia pelisivustoilta enemmän. Pelaajien ei tarvitse sietää kuutosluokkalaisen hahmottamiskyvyllä roiskaistuja pikaripuliarvosteluja, Metacriticin mediaania noudattavaa kanjoninlipomista ja ulkomaisilta sivustoilta kopioituja hassunhauskoja, aivohalvaantuneen säynävän mielikuvituksella laadittuja listauksia. Meitä on perkeleen paljon, ja me ansaitsemme parempaa. Lähettäkää pelisivustoille palautetta juttujen tasosta, puuttukaa apinasuomen käyttämiseen, nillittäkää kommenttiosioissa – tehkää selväksi, että tämä ei riitä. Verratkaa tekstien tasoa Pelitiin, joka on tietystä pehmenemisestä huolimatta edelleen perkeleen terävästi kirjoitettu ja toimitettu. Verratkaa juttuja myös ulkomaalaisten pelisivustojen (esim. Gamesradar ja Kotaku) viihdyttävään ja kriittiseen ammattitaitoon: siitä ollaan Pohjolassa tuhansien poronkusemien päässä.

Toinen pyyntö on henkilökohtaisempi: koska en itse voi markkinoida omaa blogiani, tarvitsen vetoapua teiltä. Linkittäkää juttujani ja kertokaa kavereille (tiedän että 98 %:lla teistä ei ole sellaisia, mutta yrittäkää jotain). Kommentit, arvostelutoiveet ja muut pienemmän mittakaavan toimenpiteet puolestaan piristävät meikäläistä ja vähentävät lumilapiopahoinpitelyjä. Tiedostan, että tällainen ruinaaminen on hyvin vastenmielistä, mutta koska en sukupuolisuhteissani ole vuosiin joutunut enää vonkaamaan, vaan pelkästään sitomaan jalat kiinni ja nousemaan muoviämpärin päälle, antakaa kömpelyyteni anteeksi.

Minun piti kirjoittaa HL2:n arvostelu ja olen näköjään päätynyt julistamaan pienimuotoisen sissisodan suomalaisia pelisivustoja vastaan – mikä kosminen sattuma! Ja jotta itsemurhapommittajia tukeva hippinuoriso joskus vaihtaisi Guevara-rättinsä paitaan, jossa laatikkopäinen läski jyystää virtahepoa, minun täytyy luvata jotain. Jotain, mikä oikeuttaa ikonisen asemani paremman pelijournalismin esitaistelijana.

Mielipiteistäni, kirjoitustaidoistani, huumorintajustani ja seksuaalisista mieltymyksistäni voi olla monta mieltä, mutta yhdestä asiasta voitte olla varmoja: minä välitän lukijoistani. Poltan perkeleesti aikaa jokaiseen tekstiin, jonka ilmoille suollan ja olen aina rehellinen. En halua että kulutatte rahaanne ja aikaanne paskaan vain siksi, että ilmaiseksi arvostelukappaleen saaneet mukatoimittajat ennemmin lusikoivat kiltisti pelitalojen vaikkusoppaa kuin vaativat pihviä pöytään. En halua, että poltatte 70 euroa suodatinpussin persoonallisuudella varustettuun uusimpaan Idea Theft Shooteriin, kun samalla rahalla voitte ostaa KASAN aidosti hyviä pelejä.

Välitän teistä niin paljon, että jos olisitte sikoja, kukin saisi kustomoidun karsinan, ruokavalion mieltymyksensä mukaan ja Bepanthenia peräaukkoon jokaisen Sanginsuun Siainjyystäjäin saunaillan jälkeen.

Näyttäkää minulle yksikin pelisivusto, joka voi sanoa lukijoilleen samaa.


Rauhaa ja eläinrakkautta,

- Nimmari

PS. HL2-arvostelu ilmestyy viimeistään huomenna. Pysykää tonnikalana.

11 kommenttia:

  1. Sanoit tuossa niin kauniisti, että vastaan myöntävästi toiseen pyyntöösi:

    Suostun laittamaan linkin peliarvostelublogiisi kotisivuilleni. Teen sen joskus sen jälkeen tänään, kun pikaviesteily kaverini kanssa on ensin loppunut.

    Itse en lue juuri koskaan peliarvosteluita. Tai siis, ainoa poikkeus tästä pitkään vallinneesta säännöstä on sinun peliarvostelusi. En ennen Linuxin käyttäjäksi siirtymistänikään pelaillut paljoa. Ja Linuxille on vähemmän tehty ja käännetty pelejä, eivätkä monet Windows-pelit ainakaan täysin toimi Wine-ei-emulaattorin avulla.

    VastaaPoista
  2. Kiitän kovasti (eli potkaisen palleaan huutaen samalla KIITOS).

    Linux on huono tekosyy pelaamattomuudelle. Pleikka kakkosia ja vanhoja Xboxeja on huutonetti väärällään ja pelejä saa pilkkahintaan. Jos unohdat sellaiset epämiellyttävät pakolliset rutiinit kuin töissäkäynnin ja henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimisen, ehdit pelata parhaimmiston vuodessa läpi.

    VastaaPoista
  3. Minä ehdottomasti vaadin pelisivustoiltani enemmän. Ikävä kyllä se, että minä ja monet muut tekevät näin, ei auta asiaa pätkääkään, sillä jokaista yksittäistä meikäläisen kaltaista vastaan on 500+ geneeristä fanipoikaa, joille arvosteluja ensisijaisesti tehdään. Tätä nykyä videopelikulttuuri on jakautunut eri alustojen kannattajiin, jotka ovat kaikki aggressiivisia ja typeriä. Arvostelujen pointtina ei nykyään ole niinkään enää kertoa sitä, kuinka hyvä jokin peli OIKEASTI on, vaan pikemminkin antaa tietylle osapuolelle uusi valttikortti, jolla jatkaa konsolisotaa. Tällaisia kortteja ovat mm. Metal Gear Solid 4, Halo 3, Heavy Rain, Alan Wake, 3D-teknologia, liikkeentunnistusohjaimet ja ties mitkä muut tilpehöörit.

    Gametrailersia, IGN:ää ja monia muita lukeneena pystyn toteamaan, että se mikä lopulta päättää pelin lopullisen pistemäärän, on hypen määrä ja kannattajajoukon suuruus. Metal Gear Solid 4 oli suurella rahalla toteutettu totaalinen aivopieru, joka oli sekä tarinankerronnaltaan, että pelilliseltä rytmitykseltään täysin skitsofreeninen. Yhdelläkään standardilla mitattuna kyseistä peliä ei voi sanoa kuin täydelliseksi kaaokseksi (ja tämä tulee henkilöltä, joka piti parista aiemmasta osasta), mutta ilmeisesti pelisivustojen tulee aina täyttää pelaajien odotukset. Hyvänä esimerkkinä tästä onkin eräs sivusto, joka antoi kyseiselle pelille arvosanaksi 8/10. Noin 80% vastanneista sanoi jättävänsä koko sivuston omaan arvoonsa tästä hetkestä eteenpäin, eikä vierailevansa siellä enää koskaan. Panokset lukijoiden miellyttämisen ja oman rehellisen mielipiteen välillä ovat siis varsin suuret.

    Se, linkitänkö tätä blogia kavereilleni on sitten taas toinen juttu. Vaikka asetunkin usean mielipiteesi taakse, täytyy ne mielipiteet aina tonkia joko huumausaineiden tai eläinpornon seasta. Vaikka se olikin ensiksi ihan hauskaa, niin pidemmän päälle se on melko puuduttavaa, eikä tee sinusta arvostelijana erityisen taitavaa. Sanailijana kyllä, mutta ei arvostelijana.

    Jos haluaa etsiä käsiinsä hyviä ja kriittisiä arvosteluja, kannattaa selailla Edge-lehden sivustoja. Eivät suoranaisesti hauku pelejä lyttyyn, mutta eivät myöskään kumarra yhtäkään alustaa, kehittäjää tai yksittäistä sarjaakaan.

    VastaaPoista
  4. Konesodan juurethan ovat yksinkertaiset: on varaa hankkia vain yksi uusimman sukupolven konsoli ja jotta voi todistaa kaikille tehneensä oikean valinnan, tulee muita konsoleita ruoskia armotta - vaikka pelkästään yhdellä asialla, peleillä, pitäisi olla merkitystä. Itse olen päässyt tästä syndroomasta hankkimalla kaikkia mahdollisia pelilaitteita ja pelejä.

    Mitä arvosanoihin tulee, Pelitin Turunen manaili yhdessä kolumnissaan, että Metroid 2 Gamecubelle olisi ollut kevyesti 79 pisteen peli, mutta eihän Metroidille voi antaa 90 pointsia vähempää. Näin se menee ja nettiarvosteluissa homma vielä korostuu, koska nettisivustot ovat paljon riippuvaisempia armonpaloista, koska tilaajakanta puuttuu.

    Mitä eläinrakkausasioihin ja sekoitteluun tulee, olen lukijoiden pyynnöstä pyrkinyt vääntämään törkymoottoria pienemmälle. Tsekkaapa huviksesi Halffis kakkosen arvostelu ja kerro mitä pidät siitä.

    VastaaPoista
  5. Kiitos 04:00 - 07:16

    Yövuorossa on mukava lukea eläinpornoa sivuavia aiheita, tietokonepeleistä puhuminen ei häirinnyt kuin hiukan. Asiasta puhuen, mukava lukea arvosteluita arvosteluina eikä ylistyksinä. Suosittelen lämpimästi monkey island kahta ensimmäistä osaa ihan alkuperäisessä kuosissa vaikka ne livestä yms saisikin ostettua uusilla grafiikoilla samoin kuten Jagged Alliance 2 on pelaamisen arvoinen.

    VastaaPoista
  6. Ykkös-Monkeyn olen jauhanut läpi 8-vuotiaana (Pelitin walkthrough kädessä). Kakkonen on jäänyt kokonaan väliin, joten sitä suuremmalla syyllä pitäisi tehdä paluu Apinasaarille.

    JA2 on myös mennyt kokonaan alta tutkan, en oikein itsekään tiedä miksi. Korjataan puute jossain vaiheessa!

    VastaaPoista
  7. No nyt satuin tämän vasta lukemaan..tai sitten en vain muista lukeneeni, mikä ei oikeastaan ole edes kovin kummallista, koska millon minä nyt ylipäätänsä mitään muistan...

    Mutta siis asiaan. Kiitos kuule sulle PML-toveri näistä sun sanoista ja varsinaisista arvosteluista. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että törkytavaraa on joskus liikaa. Välillä ne tosin osuvat kyllä niin arkaan paikkaan, että täytyy nauraa. Kiitos myös niistä siis.

    Olen sattuman kautta (lue: facebookista) aina eksynyt lukemaan sun juttuja ja nyt vasta keksin antaa jotain palautetta...tai no eihän tätä nyt rehellisyyden nimissä voi palautteeksi sanoa. Pelkkää nuoleskelua koko räpöstys.

    Pidä kuule pintas ja pelaa lisää hienoja pelejä.

    VastaaPoista
  8. Tsori tosta anonyymiteetistä, ku en oikein jaksa rekisteröityä mihinkään ihan vain tänne kommentoimista varten.

    VastaaPoista
  9. Anonymiteetti on jees, jos sanoma on painava. Ja jos minua vallan kehua retostellaan, niin ehdottomasti sen saa tehdä myös anonyymina.

    Kiitos itsellesi, palaute piristää aina. Sitä tulee varsin harvoin, vaikka lukijoita blogilla ilmeisesti (lue: toivottavasti) onkin. Se on vähän harmi, sillä minusta on mukava vääntää / keskustella asioista.

    Pidän pinnan röpelöisenä, tarkastan töryn määrää ja pelaan lisää hienoja ja huonoja pelejä!

    VastaaPoista
  10. hain googlen kuvahaulla "liity armeijaan" ja operaatio vilkkupisteen arvostelussa ollut kuvahan sieltä näyttäytyi kiinnostavana. pakkohan se oli pari arvostelua lukea ja olen vaikuttunut. hyvää tekstiä! moni (lähes kaikki) paperimedian arvostelijat kalpenevat rinnoillasi. kerron tästä kavereilleni ihan varmasti.

    hyvää jatkoa ja antoisia pelihetkiä

    VastaaPoista
  11. No mutta kiitos. Sitten pelimedian edustajat vasta kalpenevatkin rinnoilleni, kun opin Ezion hihatikarin valmistuksen.

    VastaaPoista